Tulppaani

Auki raapii ruoste, kehdossa verikiven

Sahaa irti itran, kiskoo nahan lihaa nuollen ja nauraa

Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee

Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden

Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää

Velloo liete lihan, alla jalkojen sinisten

Sulkee pimeään, on vain kangastus tuttu kaukainen

Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee

Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden

Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää

Edessä suuren pimeän, hauras mieli kellastuu

Kun itseltään unohtuu, kun loputkin maatuu

Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee

Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden

Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää